MEÄNMAALITTERATURENS DAG
 
Lördagen 18 april 2009 (Hilja Byströmdagen)
Nordkalottens kultur- och forskningscentrum


13.00: Meänkieli och kveenikieli, Hannele Lantto, Uleåborgs unversitet
14.00: Meänmaan manalaiset ja muita pöökäräisiä, docent Birger Winsa, Stockholm
 
Efter seminariet är det fika och extra Tinkeri/årsmöte för Meänmaa.
– Meänmaa kieliraati överlägger
– Meän flakus dag 15 juli planeras
– Nya passet presenteras

Arrangörer: Meänmaan yhistys i samarbete med Övertorneå Kommun, 
Tornedalens folkhögskola och Meänmaan Teatteri


Lämpimät terveiset teille kaikille, 
jotka olette kokoontuneet juhlimaan Meänmaan kirjallisuuden päivää!
Ajattelen teitä kaukaisesta Transilvaniasta, romanianunkarilaisten sydänalueelta, ja pahoittelen, etten voi olla mukana juhlissanne. Mutta mielessäni olen kyllä teidän seurassanne.
Itsekin kielivähemmistöön kuuluvana tiedän, kuinka tärkeää on, että jokaisella kielellisellä ryhmällä olisi oma kirajllisuutensa. Vähemmistöryhmän kirjallisuus on hyvin usein leimattu vähäarvoisempana, pelkästään siitä syystä, että kulttuurien kohtaamiset eivät ole aina tasa-arvoisia. Varsinkin kun vähemmistökulttuuri kohtaa enemmistökulttuurin, poliittisen vallan voimasuhteet määräävät senkin, että valtakulttuuri nousee hallitsevaksi. Poliittisten voimasuhteiden takia vähemmistökieltä ja sillä luotua kulttuuria pidetään ala-arvoisempana kielten ja kulttuurien hierarkiassa.
Mutta meille, vähemmistöihin kuuluville, on itsestään selvää, että jokaisella kielellä, ns. pienellä tai suurella on sama rooli, nimittäin mahdollistaa kommunikaatio ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta sitä puhuvien kesken.
Kun puhutaan Meänmaasta, tiedetään, että se on nykyään monikielinen alue. Pitkään kestäneen sulauttamispolitiikan myötä monet ovat menettäneet oman kielensä, ja vain jotkut ovat omistaneet sen uudelleen aikuisina. Siitä huolimatta, millä kielellä joku puhuu, jos tuntee itsensä tähän kauniiseen, pyhään Meänmaahan kuuluvaksi ja aikoo tehdä työtä Meänmaan hyväksi, kuuluu meänmaalaisten suureen perheeseen.
Meänmaan kirjallisuuskin on ymmärtääkseni monikielinen, ja monikielisyydessään yhtä arvokas kuin yksikieliset kirjallisuudet. Teidän päämääränänne on kuitenkin varmaan se, että yhä suurempi osa omasta kirjallisuudestanne syntyisi meänkielellä. Sitä voi kääntää sitten mille kielelle vain, jotta se tulisi muillekin ymmärrettäväksi.
Romanianunkarilaisena voin kertoa teille, että ollaakseni kokonainen ja eheä ihminen tarvitsen omakielistä vähemmistökirjallisuuttani, koska se on ainoa sydämeni kielellä kirjoitettu kirjallisuus, ja siinä elää koko kansani historia, siitä tunnistan omat symbolimme ja ilman sitä olisin kuin juureton puu. Koska tunnen joka solullani oman kieleni ja oman kirjallisuuteni merkityksen, pystyn tunnustamaan myös teidän kielenne ja teidän kirjallisuutenne merkityksen.
Se, mitä olen jo lukenut meänkielen kirjallisuudesta, on vaikuttanut minuun uskomattoman syvästi. Se on avannut minulle ovet uuteen maailmaan, johon itsekin pystyn samastumaan. Ystäväni, suomalais-ugrilaiset sukulaiseni ja vähemmistöhengenheimolaiseni! Teillä on syytä ylpeillä siitä, mitä olette jo saavuttaneet, ja toivotan teille menestystä, paljon iloa ja yhä kasvavaa meänmaalaisten perhettä!

Enikő Molnár Bodrogi
Kolozsvárissa, 2.4.2009

www.krigsoperan.se

www.sotaooppera.fi